Jatkan nyt edellisessä kirjoituksessa pohjustamaani aihetta – chromebookeihin esitettyä aikarajoitusta. Asian käsittely meni tyypilliseen hattulalaiseen tapaan. Ensin tehtiin täysin vaillinaisilla pohjatiedoilla ”päätös” ja vasta sen jälkeen aiheesta alettiin toden teolla keskustelemaan.
Sinällään on toki erinomaisen hyvä, että aihe koetaan tärkeäksi ja siitä käydään julkista keskustelua. En kuitenkaan ymmärrä miten kuntamme prosessit voivat kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen mennä aina samalla tavalla vihkoon. Ennen päätöksentekoa edes tärkeimpiä sidosryhmiä ei osallisteta lainkaan – ja jos osallistetaankin, niin se tehdään viime tingassa puhtaasti muodon vuoksi. Mitään todellista vaikutusta näillä kuulemisilla ja keskusteluilla ei ole.
Palataanpa sitten itse aiheeseen. Ensimmäisessä kirjoituksessa käsittelin aihetta pääasiassa yksilönvapauden näkökulmasta, joka on itselleni todella tärkeä katsontakanta. Siinä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse mielipiteestä. Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä ja kunnioitan sitä. En siksi tuputa enää enempää omaa ideologiaani. Nyt lähestyn asiaa objektiivisemmin, lainsäädännön näkökulmasta.
Perusopetuksen ja sitä koskevan lainsäädännön lähtökohtana on yhdenvertaisuus: mm. perusopetuksen tulee olla kaikella tapaa maksutonta ja ketään ei saa syrjiä esimerkiksi uskonnon takia. Nyt, mikäli kunnan tarjoamiin päätelaitteisiin asetetaan aikarajoitus, yhdenvertaisuuden rajoja koetellaan ihan toden teolla.
Meillä Hattulassa yläkoulun osalta monessa oppiaineessa on siirrytty sähköisiin materiaaleihin. On sähköisiä muistiinpanoja, sähköisiä oppikirjoja ja sähköisiä oppimisalustoja. Kaikkiin materiaaleihin pääsee kirjautumaan millä tahansa laitteella. Jos koulun tarjoama chromebook jatkossa sulkeutuu kello 22, osa oppilaista pystyy jatkamaan opiskelua omien henkilökohtaisten laitteidensa turvin ja osa taas ei. Tämän ei mielestäni pitäisi olla mahdollista, kun yhdenvertaisuusperiaatteesta pidetään kiinni.
Jokainen voi hankkia omalla rahallaan niin paljon ylimääräistä opiskelumateriaalia kuin haluaa – se ei ole ongelma. Nyt puhutaan kuitenkin koulun tarjoamista materiaaleista. Oma näkemykseni on, että niiden pitää yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti olla joko kaikkien halukkaiden saatavilla 24/7 tai sitten ne eivät saa olla tiettynä ajanjaksona (esimerkiksi yöaikaan) kenenkään saatavilla. Mitään välimuotoja ei ole. Ei koulun ostamaa oppikirjaakaan voi kerätä satunnaisesti toisilta oppilailta pois viikonlopuksi ja toisten antaa pitää ne.
Käytännössä koulun on täysin mahdotonta rajoittaa pääsyä oppimateriaaleihin, koska ne sijaitsevat useilla eri alustoilla. Näin ollen käy väistämättä niin, että ne joilla on varaa omiin laitteisiin pääsevät käsiksi koulun materiaaleihin myös kello 22 jälkeen ja vähävaraisemmat suljetaan auttamatta ulos. Yhdenvertaista? Ei ole. Olen melko lailla varma, että jos ja kun tällainen rajoitusasia jossain vaiheessa menee ylimmän laillisuusvalvonnan – esimerkiksi oikeuskanslerin – tutkittavaksi, sieltä tullaan puuttumaan tähän epäkohtaan. Mm. uskonnonvapauden ja maksuttomuuden toteutumiseen kouluissa on suhtauduttu jo pitkään erittäin pikkutarkasti, joten on vaikea uskoa, että tämän asian suhteen poikettaisiin linjasta.
Hattula – ja nimenomaan sivistystoimi – on saanut parin vuoden sisään jo ainakin kahdet moitteet oikeuskanslerilta. Tässä on kaikki potentiaali kolmanteen caseen. Henkilökohtaisesti suosittelen kyllä vahvasti kääntymään lakiasiantuntijoiden puoleen ennen kuin minkäänlaista rajoitustoimea todella ajetaan käytäntöön. Se, että Hämeenlinnassa on ilmeisesti jonkin tyyppisiä rajoituksia käytössä, ei kerro yhtään mitään nyt suunnitellun toimen laillisuudesta. Kysyin asiasta maanlajuisella opettajafoorumilla ja HML:n lisäksi ainoatakaan muuta kuntaa ei noussut esille. Sen sijaan useammassakin kunnassa huoltajille oli tarjottu mahdollisuus valita vaihtoehto, jossa konetta ei tuoda lainkaan kotiin. Tämä toki hankaloittaa sähköisten alustojen käyttöä opetuksessa, mutta samalla korostaa yksilönvapautta ja yhdenvertaisuus toteutuu, koska huoltaja itse päättää lapsensa ”opiskelun rajoittamisesta”.
Lopuksi on pakko todeta, että keskustelu tämän asian ympärillä tuntuu olevan huomattavan yksilökeskeistä. Asiaa tarkastellaan vahvasti vain ja ainoastaan oman elämäntilanteen tai oman kokemusmaailman kautta. Yksityishenkilöiden kohdalla tällainen sallittakoon, mutta poliittisten päättäjien pitäisi kaikissa tapauksissa keskittyä katsomaan isoa kuvaa ja punnita asiaa tarkasti kaikilta mahdollisilta kanteilta. Olen todella hämmentyneenä pannut merkille, että Hattulassa useat vasemmistopuolueiden edustajat ovat julkisesti kannattaneet rajoituksia. Yksilönvapauden näkökulmasta tämä ei sinällään ole yllättävää, vasemmistoideologiaan kuuluu usein vahva valtiojohtoinen toiminta. Mutta näin rankasti eriarvoistavan ja nimenomaan vähävaraisten oikeuksia polkevan ratkaisun tukeminen tuntuu omasta mielestäni hyvin oudolta.