Sosiaalisessa mediassa – varsinkin twitterin puolella – kesän ja alkusyksyn yksi suurista ilmiöistä on ollut #veikkauskratia. Kyseinen tunniste viittaa paitsi kotoiseen valtionyhtiöömme ja sen ympärillä pyörivään “korruptioon” niin myös kesäkuussa julkaistuun Senja Larsenin samannimiseen kirjaan. Kirjaan, jossa käydään läpi kaikki Veikkauksen suurimmat ongelmakohdat.
Kyllä. Luit oikein. Veikkauksen toimintaan todellakin liittyy äärimmäisen isoja epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Hankalaksi ongelmista puhumisen tekee se, että Veikkaus on massiivinen virtahepo, joka asustaa käytännössä jokaisessa suomalaisessa olohuoneessa. Sen läsnäolosta ja vaikutuksesta ei ole suotavaa ylipäätään puhua, eikä missään nimessä ainakaan mitään pahaa. Omasta mielestäni Veikkaukseen kytkeytyvä toiminta onkin verrattavissa suorastaan jonkinlaiseen uskonlahkoon tai kulttiin. Lahkon jäsenet – eli alkujaan käytännössä kaikki meidät suomalaiset – on aivopesty näkemään Veikkaus hyväntekijänä. Mestarin kaikki teot ovat oikeudenmukaisia, oikeutettuja ja toimivat vain ja ainoastaan suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi.
Ikävä kyllä todellisuus on jotain aivan muuta. Omat silmäni ovat avautuneet jo muutamia vuosia sitten ja olen kerran aiemminkin kirjoittanut asiasta blogiini (löytyy täältä). Nyt kuitenkin Veikkauskratia-kirjan sekä siihen liittyvän julkisen keskustelun kautta yhä useampi suomalainen on havahtunut tarkastelemaan Veikkausta uudesta näkökulmasta. Se on hieno asia.
En voi lähteä tässä blogikirjoituksessa ruotimaan kaikkia Veikkauksen ongelmia läpi, mutta herättelen kuitenkin lukijoita parilla – melko pysäyttävällä – aihepiiriin liittyvällä esimerkillä:
1) Ekonomisti ja taloustieteen tohtori Juha Itkonen kaiveli tilastokeskuksen tietokantaa ja löysi listauksen siitä mihin suomalaisten rahat todellisuudessa menevät.
Kotitalouksien rahapeleihin kuluttama summa oli siis vuonna 2019 suurempi kuin esimerkiksi leivän tai lääkkeiden kohdalla. Jokainen voi miettiä asiaa omakohtaisesti. Käytätkö sinä enemmän rahaa leipään ja muihin viljatuotteisiin vai loton ja automaattien pelaamiseen? Luultavasti ensimmäiseen. Aivan. Ja se tarkoittaa, että moni muu suomalainen käyttää paljon enemmän tuohon jälkimmäiseen. Itseäni raivostuttaa suunnattomasti, että ministeri Tytti Tuppurainen kuvaili suomalaista rahapelaamista eräässä TV-esiintymisessä hymy huulilla – suomalaiset ovat “lottokansaa” ja siten haluavat pelata. Ei. Asian ei todellakaan pitäisi olla näin. Suomalaiset on ainoastaan aivopesty siihen, että rahapelaaminen on iloinen ja positiivinen asia.
“Suomalainen voittaa aina” on Veikkauksen legendaarinen tunnuslause. Onhan siinä totuuden siemen – mm. oopperassa kävijä saa lippunsa halvemmalla rahapelihäviöiden ansiosta. Ikävä kyllä samaan aikaan Suomesta löytyy suuri määrä ihmisiä ja perheitä, joiden rahat eivät riitä leipään, mutta ne riittävät silti rahapelaamiseen. Merkittävä osa Veikkauksen tuotoista tulee siltä kansanosalta, jolla ei olisi varaa hävitä euroakaan rahapeleihin. Tämä tulonsiirto köyhiltä rikkaille oopperankatsojille on siis se iloinen asia, jota Veikkaus mainostaa.
2) Veikkauksen hallintoneuvoston varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Jani Mäkelä puolusti Veikkauksen toimintaa toimivalla alaikäisvalvonnalla.
Kunpa asia olisikin Mäkelän kuvaamalla tavalla. Mutta kun se ei ole. Niin huolestuttavaa kuin se onkin, Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtaja joko a) ummistaa silmänsä totuudelta tai b) ei vaivaudu selvittämään asiaan liittyviä faktoja. ESPAD-raportti vuodelta 2019 kertoo, että suomalaiset 15-16 -vuotiaat nuoret pelaavat rahapelikoneilla eniten Euroopassa (linkki raporttiin). Eikä ihme. Arpajaishallinto teetti juuri viime vuonna selvityksen Veikkauksen ikärajavalvonnasta ja se toteutui pelisaleissa ainoastaan 40-prosenttisesti ja asiamiespisteissä 16-prosenttisesti. Alaikäiset saavat siis pelata täysin vapaasti rahapeliautomaateilla ja ketään ei kiinnosta.
Mikäli alaikäisille myydään alkoholia, yritykseltä lähtee myyntiluvat joko määräjaksi tai jopa pysyvästi. Mikäli alaikäisten annetaan pelata rahapelejä, Veikkaus saattaa pahimmassa tapauksessa pitää puhuttelun. Ei muita sanktioita. Samaan aikaan rahapeliyhtiö itse lanseeraa pelejä, joissa esiintyy lapsille tuttuja piirroshahmoja (mm. pieni merenneito) ja väittää silmät kirkkaina, että kyseiset pelit on kohdistettu aikuisväestölle. ?
Palataan vielä Veikkauskratia-kirjaan. Suosittelen ehdottomasti jokaista – ikään ja sukupuoleen katsomatta – hankkimaan sen käsiinsä ja tutustumaan siihen. Lukukokemuksen jälkeen mm. rahapeliautomaatteja ja kioskien lottomainoksilla vuorattuja seiniä katsoo väkisinkin eri tavalla. Ja nimenomaan realistisemmalla tavalla. Jotain kirjasta ja sen suosiosta kertoo se, että kirjastoissa ympäri Suomea kysyntä ylittää tällä hetkellä moninkertaisesti tarjonnan. Esimerkiksi Tampereella varauksia on jonossa 82 kappaletta ja Hämeenlinnassakin 13.
Kirjastojen tukottamisesta huolimatta itse asiassa pääsee kuitenkin kätevästi alkuun suuntaamalla kirjan nettisivuille (eli tänne). Sieltä löytyy mm. uutisia aihepiiriin liittyen, lukijapalautetta ja -arvosteluja sekä pieniä maistiaisia itse kirjasta. Lisäksi sivuston kautta pääsee halutessaan käsiksi myös kirjan hankintaan. Hinta vastaa (toimitusmuodosta riippuen) noin 2-3 ässäarpaa tai muutamaa riviä kestolottoa kuukauden ajaksi. Vaihda siis omat rahapelihäviösi odotusarvoltaan huomattavasti parempaan sijoitukseen ja lue Veikkauskratia. 🙂
Laitetaan tähän lopuksi vielä erään esilukijan / faktantarkastajan täysin subjektiivinen arvio Veikkauskratia- kirjasta.
”Suomalaisen yhteiskunnan suhde rahapelaamiseen on poikkeuksellisen ongelmallinen. Veikkauskratia on tämän aihepiirin hakuteos – se kertoo millä tavalla tilanne on hankala, miten tähän on päädytty ja mitä vaihtoehtoja on tilanteen korjaamiseksi.”
– Matemaattisten aineiden opettaja, DI Mikko Sabel –
Kyllä. Minulla on ollut kunnia päästä osaksi tätä kirjaprojektia ja olen äärimmäisen ylpeä siitä. Jos minun pitäisi valita yksi “tietokirja” maailmassa, johon saan nimeni sisäsivulle mukaan, niin en kyllä keksisi helposti parempaa vaihtoehtoa.