Kevätkauden päättänyt valtuusto oli todella tuhti paketti ja sen sisältöön tulen palaamaan vähän myöhemmin. Nostetaan kuitenkin tässä välissä esille yksi lyhyt, mutta sitäkin mielenkiintoisempi asia.
Otsikossa mainittu viranhaltijapäätös on sivistysjohtajan tekemä (3.6.2019) ja kuuluu seuraavalla tavalla:
”Perusopetuksen tietokonelaitteiden leasing-sopimukset ovat päättyneet ja tarve uusia sopimukset. Laitekantaa supistettu ja kustannukset kokonaisuudessaan n. 138 000 €
…
Päätös: Hankitaan edellä mainitun mukaisesti laitteet ja lisenssit Hattulan perusopetuksen käyttöön.
Toimivalta: Hattulan kunnan hallintosääntö 35 §”
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että hallintosäännön pykälässä 35 todetaan hankintoihin liittyen seuraavalla tavalla: ”Sivistysjohtaja päättää toimialallaan hankintoihin liittyvistä toimeksiantosopimuksista ja irtaimen omaisuuden saantosopimuksista lukuun ottamatta käyttöoikeuksia koskevia sopimuksia enintään 60.000 euron arvoon saakka.” Kuten päätösasiakirjassa todetaan, tämän hankinnan arvo on 138 000 euroa ja lisäksi tuo on ainoastaan yhden vuoden hinta. Sopimus on kolmivuotinen, joten hankinnan kokonaisarvo on yli 400 000 euroa.
Aivan. Seuraavaksi voidaankin katsoa, mitä löytyy sivistyslautakunnan ensi maanantaina pidettävän ylimääräisen kokouksen esityslistalta: ”Sivistyslautakunta käyttää puheenjohtajan päätöksellä otto-oikeutta sivistysjohtajan päätökseen 136/2019, koskien perusopetuksen tietokonehankintaa. Peruste, hankinta ylittää sivistysjohtajan hankintarajan 60.000€.”
Lopuksi kannattaa palauttaa mieleen, että kuntamme sivistysjohtaja teki täysin vastaavia toimivallan ylityksiä surullisen kuuluisan digiloikka-projektin aikana ja hänelle annettiin asiasta virallinen varoitus vajaat kaksi vuotta sitten. Varoituksen perusidea on se, että kyseiseen asiaan pitää jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Tässä on lopputulos. Jokainen lukija saa nyt vapaasti itse miettiä miten tällaiseen toistuvaan toimivallan ylitykseen a) voi suhtautua ja b) pitäisi suhtautua. Elämme mielenkiintoisia aikoja.