Minun piti kyllä oikeastaan pureutua seuraavaksi käynnissä olevaan Hattulan kouluprojektiin, mutta kuten kaikki tietävät – opetuksessa tärkeintä ei ole seinät vaan se mitä seinien sisällä tapahtuu.
Mennään suoraan asiaan ja palataan ajassa hieman taaksepäin. Lukuvuodelle 2018-2019 yläkoulun opetusryhmien määrää vähennettiin kahdella. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ryhmäkokoja kasvatettiin ja joustavista opetusryhmistä jouduttiin lähes kokonaan luopumaan – joskin samalla ylimääräistä resurssia oli pakko kohdistaa uudelleen ns. “vähemmän tärkeisiin” oppiaineisiin (toim. huom. luen siis omat oppiaineeni fysiikan ja kemian vähemmän tärkeiksi kuin matematiikan ja kielet).
Perusopetuksen osalta vuoden 2018 tavoitteeksi oli asetettu 180 000 euron henkilöstösäästöt ja tämän piti toteutua käytännössä täysimääräisenä juuri yläkoulun rakenteellisilla muutoksilla (jotka siis toteutettiin vasta syksystä alken). No, minä kerroin oman näkemykseni kyseisistä säästölaskelmista jo yli vuosi sitten tässä kirjoituksessa. Loppupäätelmänä päädyin tuolloin siihen, että kolmen opetusryhmän lakkauttamisella täysin teoreettinenkin säästö olisi maksimissaan 75 000 – 90 000 euroa. Todellisuudessa opetusryhmien määrä tosiaan putosi lopulta vain kahdella, joten silloinen arvioni maksimisäästöistä voidaan pienentää tasolle 50 000 – 60 000 euroa. Lisäksi käytännön maailmassa mm. nuo fysiikan ja kemian ylimääräiset jakoryhmät karsivat säästöpotentiaalia entisestään muutamalla tuhannella eurolla.
Kuinkas sitten kävikään. Tilintarkastamattomien lukujen mukaan vuonna 2018 henkilöstömenot pienenivät perusopetuksessa yhteensä 38 941 euron edestä. 180 000 euroa vs 40 000 euroa. Ei tainnut mennä ihan niin kuin Strömsössä. Totta kai aina voi etsiä selityksiä esimerkiksi lisääntyneistä sairaspoissaoloista tai mistä lie kertaeristä, mutta totuus on se, että sellaiset ovat nappikauppaa kokonaisuuden näkökulmasta. Itse asia ei muuksi muutu. Säästöjen etukäteisarviointi meni huolella vihkoon ja lähes 400 hattulalaisen nuoren oppimisedellytyksiä heikennettiin todella merkittävästi muutaman kymmenen tuhannen euron säästön tähden. Se on täysin käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta. Minä en ole yllättynyt – tiesin tasan tarkkaan miten tässä tulee käymään ja yritin parhaani mukaan kertoa asiasta ajoissa, mutta kuten niin usein – meikäläisen puheet olivat pelkkää vastatuuleen huutelua.
Tiedän kyllä, että on täysin turha itkeä asiasta kun maito on jo maassa ja että jälkiviisastelulla ei voiteta mitään. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että kunnallisessa päätöksenteossa uusi vuosi on aina uusi mahdollisuus. Itse en odottaisi edes tulevan vuoden talousarvioon vaan kaivaisin tuon muutaman kymppitonnin jo tulevan syksyn määrärahoihin vaikka mistä kiven alta ja palauttaisin välittömästi Hattulan ylpeydenaiheen eli joustavat opetusryhmät. Se on todellinen vetovoimatekijä, sellaista ei muilta kunnilta tällä seudulla löydy.
Jälleen kerran palataan kuitenkin tähän surullisenkuuluisaan sloganiin: Hattula – lupa tehdä toisin. Kuulemieni huhujen mukaan edellä mainittua virhettä ollaan toistamassa. Eikä edes pelkästään toistamassa vaan samalla kertaa kaivetaan lapiokaupalla lisää maata omien jalkojen alta. Sen sijaan, että yritettäisiin palauttaa lapsiperheisiin vetoava kilpailuvaltti, kunnan taloudellista tilannetta paikataan sivistystoimen lisäsäästöillä. Tai siis “säästöillä”. Muun muassa yläkoulun opetusryhmiä ollaan siis ilmeisesti jälleen karsimassa.
Säästöt todellakin kuuluvat lainausmerkkeihin, koska niiden todellinen rahallinen potentiaali on jälleen yhtä tyhjän kanssa. Otetaan esimerkki. Jos yläkoulussamme seiskaluokkalaiset jaettaisiin ensi syksynä seitsemään opetusryhmään tämän vuoden tavoin, ryhmäkoko olisi n. 18 oppilasta. Pienellä soveltamisella ja joustavuudella tämä mahdollistaisi kaikkien vaarallisten aineiden (fysiikka, kemia, kotitalous, käsityö) opettamisen perusryhmässä, jolloin opetusresurssia kuluisi yhteensä 210 vuosiviikkotunnin edestä.
Sitten taas jos oppilaat päätetäänkin jakaa kuuteen perusryhmään, ryhmäkoko nousee noin 21 oppilaaseen. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että edellä mainituissa vaarallisissa aineissa vaaditaan ylimääräistä resurssia, jotta kaksi luokkaa saadaan jaettua kolmeen osaan. Kolme ylimääräistä ryhmää seitsemän tuntia viikossa tekee 21 ylimääräistä vuosiviikkotuntia. Perustunteja on tässä mallissa 180, joten resurssia kuluu yhteensä 201 vuosiviikkotuntia ja säästöä seitsemään ryhmään verrattuna kertyy kokonaiset yhdeksän vuosiviikkotuntia.
Talouden näkökulmasta edellinen laskelma tarkoittaa kalenterivuoden aikana n. 20 000 euroa josta ensi syksyn osuus on noin 8300 euroa. Kyllä, juuri niin. Kahdeksantuhattakolmesataa euroa. Mitätön summa, jollaisia kuntatasolla poltetaan lukuisia vuosittain mitä järjettömämpiin asioihin. Mm. juuri tuon verran meinattiin laittaa viime vuoden lopulla tekojääradan (joka tuskin koskaan toteutuu) konsulttisuunnitteluun – päätös, jonka onnistuin yhteistyössä teknisen lautakunnan kanssa onneksi torppaamaan. Ja koulupuolella kyseisen leikkauksen hinta on siis se, että sen ansiosta yli 120 hattulalaista nuorta kärsii ylisuurista ryhmistä 23 tuntia viikossa mm. matematiikassa ja kielissä. Jokainen voi vapaasti miettiä ovatko vaikutukset ja mainittu summa oikeassa suhteessa toisiinsa nähden.
Kuten olen jo moneen otteeseen todennut, puhtaasti yksittäisen työntekijän ominaisuudessa minulle on aivan sama montako perusryhmää koulussamme on. Fysiikan ja kemian luokkaan on aivan turha yrittää työntää liikaa oppilaita ellei yhtenäiskoulun rehtori tai sivistysjohtaja ole samalla valmis vetämään nimensä paperiin, jossa kaikki turvallisuusriskit siirtyvät yksin hänen nimiinsä. Epäilen suuresti, että ei ole.
Minulla ei ole kuitenkaan taipumusta mennä asioihin oma napa edellä, joten tässäkin asiassa ajattelen yksinomaan hattulalaisten nuorten parasta ja samalla luonnollisesti myös koko Hattulan ja kaikkien veronmaksajien parasta. Opetusryhmäleikkausten väistämätön seuraus on nimittäin se, että kaikista heikoimpien nuorten opiskelu kärsii. Isossa opetusryhmässä kaikki toki aina häviävät, mutta ylivoimaisesti pahiten tämä säästötoimenpide osuu niihin, jotka ovat jo muutenkin putoamisvaarassa. Alisuoriutumisen ja heikon opintomenestyksen vuoksi he eivät välttämättä pääse haluamaansa jatko-opintopaikkaan (tai ylipäätään mihinkään opiskelupaikkaan) ja sitä kautta syrjäytymisen riski kasvaa merkittävästi.
Pelkästään nämä koulupudokkaat muodostavat suuren riskin kunnan näkökulmasta. Ikävä kyllä se ei ole ainoa seuraus. En pidä omaan pesään pissimisestä, mutta nyt ei taas yksinkertaisesti jätetä muita vaihtoehtoja. Faktat ovat faktoja ja minä katson Hattulan perusopetuspuolen toimintaa jo yli 30 vuoden perspektiivistä niin oppilaana kuin opettajana ja ensi syksystä myös oppilaan isänä. Hattulan perusopetus on ollut 2010-luvun ajan koko ajan pahenevassa kriisissä enkä missään tapauksessa voi suositella kuntaamme yhdellekään lapsiperheelle asuinpaikaksi niin kauan kun ryhtiliikettä tällä saralla ei tapahdu. Se on surullista mutta totta. Siinä on aivan turha seminaareissa maalailla kuvia tonttimyynnin tehostamisesta ja imagon kirkastamisesta, kun perusasiat ovat täysin hukassa ja kymppitonneja heitellään kaiken maailman konsulttiselvittelyihin, radiomainoksiin ja muihin turhuuksiin vaikka samoille rahoille olisi huutava tarve peruspalveluiden järjestämisessä koulun seinien sisällä.
Back to basics, please.