Vaalit tarjoavat loistavan mahdollisuuden erilaisten tilastollisten analyysien testaamiselle. Jonkin sortin matemaatikkona minäkin siis päätin rakentaa yksinkertaisen mallinnustavan, joka tarjoaa pohjan eduskuntavaalien tuloksen ennustamiselle ehdokaskohtaisella tasolla. Painotus on siis siinä, että yritän ennustaa mahdollisimman tarkasti yksittäisten ehdokkaitten äänimääriä. Mallini perustuu vuosien 2012 ja 2017 kuntavaalien sekä 2015 pidettyjen eduskuntavaalien äänimääriin ja testaan sitä nyt siis Hämeen vaalipiirissä, jonka tunnen parhaiten.
Puolueiden kannatusarvioissa jouduin tukeutumaan täysin valtakunnallisiin gallupeihin ja vanhoihin tuloksiin. Toisin sanoen niiden mahdollisesta epätarkkuudesta saa syyttää ainoastaan Taloustutkimusta, Tietoykköstä ja muita oikeita tutkimusfirmoja sekä ”väärin” äänestäneitä ihmisiä. 😀 Lisäksi myönnän, että jouduin korjaamaan lopullisia tuloksia myös yksittäisten ehdokkaiden osalta, koska tässä minun laskentamallissani ei pystytä ottamaan ns. “uusia” tai “uusvanhoja” ehdokkaita riittävällä tavalla huomioon. Olen joka tapauksessa pyrkinyt mahdollisimman objektiiviseen analyysiin eli tämä ei ole missään tapauksessa mikään oma toivetulokseni vaan käyttämilläni lähtöarvoilla saatu todennäköisin lopputulos.
Puoluekannatukset (siis Hämeessä – ei koko maassa):
SDP 25.3% – neljä paikkaa
Kokoomus 20.5% – kolme paikkaa
Perussuomalaiset 15.6% – kaksi paikkaa
Keskusta 11.2% – kaksi paikkaa
Vihreät 9.8% – yksi paikka
Vasemmistoliitto 8.5% – yksi paikka
Kristillisdemokraatit 5.9% – yksi paikka
—
Liike Nyt 1.0%
Sininen tulevaisuus 0.5%
Seitsemän tähden liike 0.5%
Rehtiliike 0.3%
Piraattipuolue 0.2%
Liberaalipuolue 0.1%
Feministinen puolue 0.1%
Muut yhteensä 0.2%
Puolueiden kärkiehdokkaat ja heidän äänimääränsä:
SDP – Lahjomaton laskukoneeni kertoo, että demareiden suurimmat äänimäärät tulevat kerääntymään istuville kansanedustajillle Tarja Filatoville (arviolta 8000 ääntä) ja Mika Karille (7500). Puhtaan matemaattisen analyysin pohjalta molempien äänimääräarvio olisi jopa yli 10 000, mutta lopulliseen tulokseen vaikuttaa merkittävästi mm. Johannes Koskisen paluu “politiikan ulkopuolelta”. Häntä koneellinen laskenta ei huomioi lainkaan ja siksi päädyin tekemään kaikista rajuimpia muutoksia arvioihin juuri demareiden kohdalla.
Lopuista kahdesta paikasta käydään todella tiukka taistelu Johannes Koskisen, Ville Skinnarin ja Kaisa Lepolan kesken. Heille kaikille päädyin tarjoamaan 6000 äänen pottia. Top-10:n täydentävät Miia Nahkuri (4500 ääntä), Sirkku Hilden (4000), Emmi Lintonen (3000), Marju Markkanen (2500) ja Prabhakaran Ranjith Kumar (2500). Puhtaasti paikallisesta näkökulmasta haluan nostaa esille vielä näiden vaalien parhaan hattulalaisen ehdokkaan eli Aarre Lindemanin, jolle arvioni on 1300 ääntä.
Kokoomus – Ehkä vähän yllättäen näissä vaaleissa kokoomuksen ääniharavaksi nousee hollolalainen Kristiina Hämäläinen (7000 ääntä). Kaksi muuta kansanedustajan paikkaa valtaavat tutut nimet Timo Heinonen (5700) ja Sanni Grahn-Laasonen (5200).
Seuraavana listalla kärkkyvät Kalle Jokinen ja Helena Lehkonen (molemmilla 4200 ääntä). Kärkiviisikon takaa löytyvät Francis McCarron (3100), Hannu Rahkonen ja Milla Bruneau (2900), Mika Walkamo (2600) ja Kristiina Joensuu (1900).
Perussuomalaiset – Perussuomalaisten ykkössijan valtaa odotetusti ja selvällä erolla Rami Lehto (6500 ääntä). Toisessa sijassa ja sitä kautta kansanedustajanpaikassa on kiinni Lulu Ranne (4600). Yleisesti tiukimman haastajan roolia on soviteltu istuvalle kansanedustajalle Jari Ronkaiselle. Oma analyysini povaa hänelle kuitenkin ainoastaan 3300 ääntä, jolloin vahvimmin kolmossijassa olisikin kiinni asikkalalainen Mira Nieminen (4200 ääntä).
Loput isojen äänimäärien ehdokkaat ovat Maarit Tuomi (2800), Jari Heikkinen (2700) ja Antti Salminen (2000).
Keskusta – Juha Rehula pystyy säilyttämään viimekertaisen ykkössijansa, mutta äänimäärä laskee selvästi, arvioni mukaan n. 5000 ääneen. Toisesta paikasta käydään tiukka kilpailu Hilkka Kempin ja Martti Taljan välillä (molemmat 4500 ääntä). Bubbling under – nimet ovat Timo Kaunisto (3500) ja Johanna Häggman (3000).
Keskustalla äänet kasautuvat selkeästi kärkiehdokkaille ja olen melko yllättynyt, jos joku kärkiviisikon ulkopuolelta pystyy ylittämään edes 1000 äänen rajan.
Vihreät – Vihreiden tilanne on täysin avoin ja sitä kautta erittäin mielenkiintoinen. Oman analyysini perusteella ykkössijasta taistelevia ehdokkaita eli potentiaalisia läpimenijöitä on lähes kymmenkunta. Laskelmani kärkeen nousivat Mirka Soinikoski, Kirsi Ojansuu-Kaunisto ja Juha Tapiola – kaikilla 2500 ääntä. Heti perässä seuraa lahtelaiskolmikko Riina Puusaari, Salla Palmi-Felin ja Nelli Nevala, joille ennakoin 2000 äänen pottia per ehdokas. Edelleen pidän jollain tavalla mahdollisena myös Sari Jokisen (1800) tai Maija Krannin (1500) nousua kärkipaikalle.
Pidän asetelmaa erittäin poikkeuksellisena ja tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurata äänten jakautumista esimerkiksi Lahden osalta. Keskittyvätkö äänet kuitenkin lopulta pääosin yhdelle ehdokkaalle vai syntyykö toisinto kuntavaaleista, joissa Puusaari, Palmi-Felin ja Nevala keräsivät kaikki merkittävän äänipotin, mutta olivat silti 15 äänen sisällä toisistaan?
Vasemmistoliitto – Ykkösehdokkaasta ja tulevasta kansanedustajasta ei pitäisi olla minkäänlaista epäselvyyttä. Ennakoin Aino-Kaisa Pekosen nousevan Tarja Filatovin rinnalle kilpailemaan Hämeen ääniharavan tittelistä ja keräävän mahdollisesti jopa 8500 ääntä eli puolet kaikista puolueelle annetuista äänistä.
Kaksi muuta isomman äänisaaliin keräävää ehdokasta tulevat olemaan Elisa Lientola (3000) ja Antti Holopainen (1700). Myös Irma Taavela voi ylittää 1000 ääntä, mutta kaikkien muiden kohdalla tämän rajapyykin paremmalle puolelle pääseminen on erittäin epätodennäköistä.
Kristillisdemokraatit – Päivi Räsäsen käyrä osoittaa jyrkästi alaspäin, mutta ainakin vielä tällä kertaa hän pystyy pitämään haastajat takanaan. Odotusarvo on kuitenkin ainoastaan 5500 ääntä, kun vielä 2015 ääniä kertyi yli 7500. Listan yhtä selkeä kakkonen on lahtelainen Sonja Falk (2500 ääntä), mutta muita nelinumeroiseen äänimäärään yltäviä ehdokkaita ei sitten kristillisten puolella nähdäkään.
Liike Nyt – Muutama yhteislistan ehdokkaista on paikallisesti erittäin tunnettuja ja esimerkiksi Juri Nieminen saattaisi hyvinkin kerätä useampia tuhansia ääniä jonkun “oikean” puolueen listoilla. Nyt koko lista joutunee tyytymään yhteensä noin prosentin kannatukseen ja sitä kautta parin tuhannen äänen pottiin. Olettaisin, että Nieminen tulee nappaamaan noista äänistä yli puolet.
Sininen tulevaisuus ja seitsemän tähden liike – Molempien puolueiden ehdokkaista löytyy lukuisia “loikkareita”, joiden äänisaalista on vaikea ennakoida. Yleensä äänet eivät kuitenkaan seuraa mukana uusiin puolueisiin ainakaan täysimääräisinä. Mitään “kuumia” nimiä ei ole Hämeessä tarjolla ja lisäksi näiden puolueiden oma kannatuspotentiaali on lähes olematon, joten ennustan, että 1000 äänen ylitys tulee olemaan vaikeaa kummallekin listalle.
Kaikki muut puolueet ja yhteislistat – Listojen kokonaisäänisaaliit jäävät todennäköisesti muutamiin satoihin (tai jopa kymmeniin) ääniin. Mielenkiintoisin tapaus etukäteen ajateltuna on Rehtiliike ja lahtelainen vasemmistoliiton kapinallinen Seppo Korhonen. Hän voi parhaassa tapauksessa kerätä jopa useita satoja protestiääniä, jotka ovat suoraan pois vasemmistoliiton kannatuksesta.
Siinäpä se. Tällaiseen tulokseen minä päädyin ja huomenna illalla selviää, kuinka hyvin edellisten vaalien matematiikalla voidaan ennustaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä nimenomaan ehdokasvalintojen suhteen. Tämä ennuste on tehty jo ennen viimeisimpiä galluptuloksia, joten perussuomalaisten viime hetken nousu voi hyvinkin sekoittaa pakkaa puoluekannatusten ja edustajanpaikkojen osalta. Yksittäisten ehdokkaitten äänimääriin sen ei kuitenkaan pitäisi isosti vaikuttaa, joten sen tekosyyn taakse en voi piiloutua. Mutta keksitään sitten tarvittaessa jotain muita selityksiä. 😉