Menneellä viikolla ohjelmassa oli kaksipäiväinen valtuustoseminaari, jossa yhtenä aiheena oli luonnollisesti myös Hattulan kunnan talous ja sen tasapainottaminen. Kuten kaikki lukijat todennäköisesti tietävät, alkuperäistä tasapainottamisohjelmaa käsiteltiin maaliskuussa valtuustossa. Tuolloin sen ”syömähampaat” (=lukion lakkauttaminen ja tukipalvelujen ulkoistaminen) otettiin listalta kokonaan pois ja loppujen toimenpiteiden käsittely siirrettiin syksyyn – lisää selostusta asiasta löytyy täältä. Etukäteen tätä seminaarin teemaa kuvailtiinkin kunnanjohtajan toimesta sanaparilla “mitäs nyt?”. 😀
Sen enempää yksityiskohtiin menemättä voin todeta, että ainakin omasta mielestäni valtuustoseminaarin anti oli tältä osin erittäin hyvä. Käytyjen keskustelujen pohjalta uskallan väittää, että valtuutettujen parissa vaikuttaisi olevan kohtuullisen selkeä yhteisymmärrys siitä minkä tyyppisillä keinoilla tästä jatketaan eteenpäin. Toki koko ajan kannattaa pitää mielessä se, että valtuustosalin oven auetessa tilanne voi olla taas jo täysin toinen – politiikassa takin kääntymiseen ei montaa aikayksikköä tarvita ja esimerkiksi veroprosentin korotus on jo useampaan otteeseen osoittautunut melkoiseksi Pandoran lippaaksi täällä Hattulassa.
Nähdyn kaltainen yhteisymmärrys ja yhteinen tahtotila herättävät kuitenkin itsessäni edelleen suuria kysymyksiä alkuperäisen talouden tasapainottamisesityksen suhteen. Miksi ihmeessä asiaa lähestyttiin “pienen piirin” kautta? Miksi ihmeessä asiat olivat niin salaisia, että niistä ei saanut keskustella edes ryhmien sisällä ennen niiden julkistamista? Miksi ihmeessä tasapainotusta ja toimenpidevalikoimaa ei pureksittu heti alusta alkaen koko valtuuston voimin? Osallistamalla kaikki valtuutetut ohjelman suunnitteluun olisi todennäköisesti löydetty sellainen päätösesitys, joka olisi mennyt kerrasta läpi ja tasapainotustoimenpiteet olisivat nyt jo täydessä käynnissä. Samalla myös kaikenlaisilta ikäviltä vastakkainasetteluilta ja kiusalliselta mediahuomiolta olisi vältytty.
Seminaarin perusteella vaikuttaa nimittäin siltä, että tehtävien toimenpiteiden päälinjat tulevat olemaan hyvin erilaisia kuin alkuperäisessä esityksessä. Isojen leikkausten sijasta keskitytään tulopuolen vahvistamiseen sekä kokonaisvaltaiseen kunnan toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan toki myös säästöjä, mutta niitä ei missään tapauksessa haluta tehdä noin dramaattisilla toimenpiteillä. Kyllä pienemmistäkin puroista on mahdollista kasvattaa riittävän iso virta.
Seminaarissa käytyjen keskustelujen sisällöt eivät ole julkisia, joten en rupea tässä vaiheessa erittelemään odotettavissa olevia toimenpiteitä. Toivon kuitenkin hartaasti, että asiat eivät jää seminaaripuheiden tasolle, vaan jotain todellakin myös tapahtuu – jopa ennen syksyä. Asioiden toimeenpano on nimittäin yksi Hattulan akilleen kantapäistä. Ongelma on varmasti hyvin yleinen julkishallinnossa ylipäätään, mutta meillä tilanne alkaa oikeasti olla sietämätön. Keskusteluissa on nostettu esiin jo sellainenkin vaihtoehto, että kaikkiin päätöksiin pitäisi jatkossa asettaa aikaraja toimeenpanon suhteen. Jokainen ymmärtää, että se ei ole oikea tapa toimia – mutta niin ei kyllä ole tämä nykyinenkään. Kuten täällä kirjoitin, asiat voivat seistä virkamiehen pöydällä päätöksistä huolimatta pitkiäkin aikoja – varsinkin jos tehty päätös ei ole linjassa virkamiehen oman näkemyksen kanssa.
Summa summarum – ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että talouden tasapainottamisohjelmasta voi seurata kokonaisuudessaan enemmän hyvää kuin huonoa Hattulan kunnalle ja sen asukkaille. Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että tämän kunnan strategia ja toimintatavat kaipaavat isoa ravistelua. Nyt tämän tyyppiset asiat ovat nousseet entistä painokkaammin mukaan keskusteluun ja myös se kuuluisa “iso kuva” on kaivettu esille.
Esitin jo kaksi vuotta sitten veronkorotusta siitä syystä, että meillä olisi pelimerkkejä myös kehittää kuntaa ainaisen kädestä suuhun elämisen sijasta. Ilmeisesti lukion lakkauttaminen ja tukipalvelujen ulkoistaminen olivat sellaisia “mörköjä”, että muutkin vihdoin ymmärsivät asian ytimen ja sen, että nykyisellä menolla me todellakin säästämme Hattulan kunnan hengiltä pala palalta. Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä ja toivottavasti niitä myös nähdään tulevana syksynä.
Katson siis luottavaisena tulevaisuuteen – mitä tähän tasapainottamishässäkkään tulee. Sen sijaan kouluprojektin yläpuolella näen edelleen todella synkkiä pilviä. Hanke pitäisi ehdottomasti saada nytkähtämään eteenpäin ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Ongelma on vain siinä, että muutamalla virkamiehellä on edelleen oma vankka näkemyksensä toteuttamistavasta ja se ei luultavasti vastaa millään tavalla poliittisten päättäjien enemmistön tahtotilaa. Nyt ollaan ratkomassa Hattulan kouluverkkoa ja -toimintoja seuraavan 50 vuoden osalta. Kyseessä on sen mittaluokan asia, että päätäntävalta kuuluu vain ja ainoastaan demokraattisesti valituille luottamushenkilöille. Valtuusto kertoo suunnan, johon tätä kuntaa halutaan viedä eli käytännössä sen mihin ja millainen koulu rakennetaan – vasta sen jälkeen siirrytään virkamiesvalmistelun puolelle. Tämän ei pitäisi olla vaikeasti ymmärrettävä asia, mutta niin se vain tuntuu olevan.