Mielestäni poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa pitäisi pyrkiä entistä tiiviimmin ratkaisukeskeisyyteen. Esimerkiksi Hattulan marraskuinen valtuusto oli hyvä (tai siis huono) esimerkki juuri päinvastaisesta toiminnasta. Veronkorotus torpattiin, mutta vastustajien toimesta ei osattu esittää mitään verotuloja korvaavaa toimenpidettä. Ja pitkälti sen vuoksi ollaan nyt tässä missä ollaan – taloutta tasapainotetaan ja valtuutetuille esitetään Parolan lukion lakkauttamista. Nyt sitten minun ja muiden lakkauttamista vastustavien ihmisten pitää puolestaan olla ratkaisukeskeisiä ja esittää konkreettisia vaihtoehtoja. Se ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön ongelma – vaihtoehtoja on aina olemassa. Kyse on vain ja ainoastaan siitä halutaanko niitä etsiä.
Tarkastellaanpa nyt aluksi pelkästään käyttötalouden säästöjä eikä sekoiteta soppaa ottamalla investointeja mukaan samaan keskusteluun. Käsitellään investoinnit sitten myöhemmin kokonaan omana osa-alueenaan. Kuten jossain fb-keskustelussa totesin, sekoittamalla nämä kaksi asiaa toisiinsa päädytään tilanteeseen, jossa juuri kukaan ei enää tiedä mistä todellisuudessa puhutaan. Joskin ikävä kyllä se näyttää politiikassa olevan jopa tarkoitus aina aika ajoin – sekoitetaan asioita ja puhutaan toiset pyörryksiin.
Ja sitten palataan taas itse asiaan. 🙂 Parolan lukion lakkauttamisen yhteydessä on puhuttu n. 400 000 euron käyttötaloussäästöistä, joista osa kuitenkin on tarkoitus käyttää joukkoliikenteen tehostamiseen. Työryhmän esityksen mukaan vuositasolla säästöksi jäisi n. 350 000 euroa. Kyseinen luku on periaatteessa saatu ihan järkevillä perusteilla, mutta käytännössä on selvää, että säästöt tulevat jäämään huomattavasti tuota pienemmiksi. Itse olen esittänyt valtuutetuille laskelman, jossa päädyin maksimissaan 250 000 euron säästöíhin ja sekin tulisi syntymään vasta toiminnan “tasaantuessa” eli useiden vuosien kuluttua.
Ei kuitenkaan takerruta lillukanvarsiin – kukaan ei kiistä etteikö lukion lakkauttaminen toisi jonkinlaisia säästöjä käyttötalouspuolelle. Sitä ei kuitenkaan pystytä tässä vaiheessa varmuudella sanomaan onko säästöpotentiaali todellisuudessa 150 000, 250 000 vai 350 000 euroa, sen verran monimutkaisesta kokonaisuudesta on kysymys. Selvää on kuitenkin se, että jotain korvaavaa olisi syytä löytää tilalle.
Virkamiesten tehtävänä oli tuoda tasapainottamistyöryhmän pöydälle kaikki mahdolliset esitykset – riippumatta siitä mikä heidän henkilökohtainen näkemyksensä säästökohteen järkevyydestä on. Syystä tai toisesta sivistystoimialan osalta lopullinen lista on kuitenkin äärimmäisen lyhyt ja minkäänlaisia toimialan sisäisiä “tehostamistoimenpiteitä” sieltä ei löydy. Toimialaa hyvin tuntevana tiedän, että säästökohteita kyllä on olemassa ja siksi olen erittäin hämmästynyt lopputuloksesta. Esittelen seuraavaksi muutamia vaihtoehtoja.
1) Digiloikan keventäminen – karkea säästöpotentiaali 50 000 – 100 000 euroa.
Etenkin alaluokilla henkilökohtaisille laitteille ei ole välitöntä tarvetta ja koneet saattavat lojua pitkiäkin aikoja käyttämättöminä. Suurin osa alakoulujen opettajista on suoraan sanonut, että vähemmälläkin laitekannalla tulisi toimeen. Tässä kohdassa olisi siis mahdollista säästää rahaa ilman että palvelu heikkenee millään tavalla. Miten on mahdollista, että tällaista säästökohdetta ei esitetä? En ymmärrä.
2) Perusopetuksen hallintomallin järkeistäminen – karkea säästöpotentiaali 50 000 – 100 000 euroa.
Minun lempiaiheeni. 😀 En ikävystytä ketään yksityiskohdilla vaan totean ainoastaan, että tässä kohdassa olisi mahdollista säästää rahaa ja parantaa palvelua samalla kertaa. Miten on mahdollista, että tällaista säästökohdetta ei esitetä? En ymmärrä.
3) Opettajien koulutusrahat – karkea säästöpotentiaali ?? euroa.
Vuoden 2018 budjetissa lisättiin merkittävästi rahoitusta opettajien kouluttautumiseen – tämän vuoden tilannetta en tarkalleen ottaen tiedä. Ajatus oli sinänsä ihan kiva, mutta jos tässä on 10+ vuotta tehty töitä ilman minkäänlaista koulutusrahaa, niin eiköhän sitä tarvittaessa pärjäisi ilman jatkossakin. Totta kai työnantajan kustantamiin koulutuksiin on aina mukava mennä, mutta toisella kädellä meidän opettajienkin pitäisi kuitenkin säästöesityksen mukaan olla palkattomilla vapailla vielä tänä vuonna. Koomisinta tässä on se, että nuo palkattomat vapaat on suunniteltu pidettäväksi VESO-päivinä eli nimenomaan työnantajan järjestäminä koulutuspäivinä. Eli siis jos tällekin vuodelle on tosiaan korvamerkitty opettajien koulutusrahaa, niin se tarkoittaa sitä, että opettajilla on mahdollisuus mennä normaalien työpäivien aikana ulkopuolisiin koulutuksiin, mutta sitten taas työnantajan itse järjestämän koulutuksen aikana ollaan palkattomalla vapaalla. Aukotonta logiikkaa, eikö totta. 😀
4) Kirjastoauton lakkauttaminen – karkea säästöpotentiaali 50 000 euroa.
Tämä on ensimmäinen esitykseni, joka leikkaa kuntalaisten palvelutasoa ja se on toki aina ikävää. Jos kuitenkin mietitään kunnan vetovoimaa yleisellä tasolla, niin kaksintaistelu kirjastoauto vs lukio päättyy lukion selätysvoittoon tuhat kertaa tuhannesta. Uskoisin, että myös kuntalaisten enemmistö on samaa mieltä, mikäli he tarkastelevat asiaa omasta näkökulmastaan. Olen aiemminkin todennut, että kirjastoauto pysähtyy meidän talomme edessä joka viikko, vaikka itse kirjastorakennukselle on matkaa kolmisen kilometriä. Kyseessä on kyllä kiva lisäpalvelu, mutta sellaiset pitäisi karsia ensimmäisenä kun säästöjen tielle lähdetään.
Edelliset esimerkit olivat ainoastaan pintaraapaisu sivistystoimen sisälle. Ne olivat asioita, jotka tiedän ja tunnen henkilökohtaisesti (kirjastoautoa lukuunottamatta). Olen sataprosenttisen varma, että syvemmällä kaivamisella löytyisi myös lukuisia muita kohteita, joissa tehostaminen on mahdollista ilman että palvelutaso kärsii oleellisesti. Lisäksi tässä yhteydessä ei saa unohtaa myöskään tulopuolen vahvistamista. Minkälaisia vuokria liikuntatiloista pyydetään? Tietysti on ikävää, jos esimerkiksi lasten harrastusten hinnat nousevat, mutta toisaalta siinä on kyse aiheuttamisperiaatteesta – se joka käyttää, myös maksaa. Jälleen kerran asiaa kannattaa tarkastella kunnan yleisen vetovoiman näkökulmasta. Himpun verran kalliimmat harrastusten hinnat vs lukion lakkauttaminen?
Tähän asti olen puhunut ainoastaan sivistystoimesta. Täsmälleen samat sanat koskevat myös muita toimialoja – kaikkia kiviä ei takuuvarmasti ole käännetty. Esimerkiksi teknisellä puolella aiemminkin on ollut esissä rakentamattomien tonttien kiinteistövero. Tiedossa on, että siitä ei synny isoa tulovirtaa ja siksi siihen ei ole toistaiseksi koskettu, mutta eikö tässä tilanteessa pitäisi tarttua jokaiseen oljenkorteen. Pienistä puroista kasvaa iso joki.
Pelkästään tässä kirjoituksessa esitetyillä toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa vähintään saman suuruiset säästöt käyttötalouden osalta kuin lukion lakkauttamisella. Vaihtoehtoja siis on. Jos ja kun kaikki eivät kuitenkaan realisoidu tämän kalenterivuoden aikana, niin edellisten tueksi on toki mahdollista harkita myös kertaluontoisia toimenpiteitä. Miksei uudelleen esille voitaisi nostaa esimerkiksi Ahorannan ja Hurttalan liikuntasalin myyntiä? Tai jos ja kun tässä ollaan “pakottamassa” työntekijöitä vapaaehtoisille vapaille, niin eikö olisi reilua leikata loppuvuoden ajaksi myös päättäjien palkkioita? Jos nipsaistaan kaikista kokouspalkkioista puolet pois, niin rahaa säästyy vähintään tuollainen 25 000 – 30 000 euroa. Miksi päättäjien pitäisi välttyä säästötoimilta, jos kerran kaikki kunnan työntekijätkin joutuvat leikkausten kohteeksi?