Palaan pikapuoliin taas varsinaisten asiasisältöjen pariin, mutta tässä kirjoituksessa käsittelen lyhyesti otsikon teemoja. Ainakin omasta mielestäni kaikkien kolmen pitäisi liittyä erittäin vahvasti politiikkaan ja sen tekemiseen. Ikävä kyllä olen joutunut toteamaan, että painotus on nimenomaan tuossa konditionaalimuodossa.
Poliittisessa päätöksenteossa johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus liittyvät vahvasti toisiinsa ja siksi en edes yritä käsitellä jokaista erikseen. Ajattelin lähinnä avata omia näkemyksiäni ja kokemuksiani siitä miten kyseisten teemojen tulisi näkyä ihmisten toiminnassa ja verrata sitä siihen miten ne oikeasti toteutuvat käytännössä.
Ihmisten luottamus voidaan saavuttaa ainoastaan toimimalla johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus on ehkä osittain subjektiivinen käsite, mutta johdonmukaisuus ei sitä ole. Minä en lainkaan ihmettele sitä, että ihmisten usko poliittiseen päätöksentekoon on kadonnut viimeisten vuosien (tai vuosikymmenten) aikana. Luottamusta on vaikea saavuttaa, kun puheet ja teot ovat totaalisessa ristiriidassa ja takki kääntyy niin että ainoastaan suhina kuuluu.
Otetaan muutama esimerkki.
1) Valtakunnan taso: Tulevat keskusta- ja kokoomusvaikuttajat poseerasivat neljä vuotta sitten mairea hymy kasvoillaan koulutuslupauskylttien kanssa. Myönnän avoimesti, että minäkin uskoin vielä tuolloin poliitikkojen lupauksiin ja siten annoin ääneni nykyisen hallituksen tueksi. Kuten kaikki tietävät – aivan totaalisen tyhjiä lupauksia. Suora seuraus siitä on se, että minä en edes vilkaissutkaan noiden puolueiden suuntaan hypätessäni mukaan poliittiselle kentälle. Kiitos ja hyvästi. Minun sanakirjassani lupaus tarkoittaa sellaista asiaa, josta pyritään kaikin keinoin pitämään kiinni. Toki kyseisten puolueiden nykypolitiikka on muiltakin osin osoittautunut sellaiseksi, että tällaista hyvinvointiyhteiskunnan kannattajaa hirvittää. Se on kuitenkin kokonaan oma tarinansa, joten ei siitä sen enempää. 😐
2) Paikallinen taso – Hattula: Tämä on oikeastaan jo käyty läpi tässä parin kuukauden takaisessa kirjoituksessa. Otetaan kuitenkin kertauksena vielä oleellinen. Kaksi vuotta sitten kuntavaalien alla 17 nykyistä valtuutettua vastasi vaalikoneen kysymykseen siitä leikataanko ennemmin palveluja vai nostetaanko veroja. 90% oli verojen korottamisen kannalla. Marraskuussa tuo hypoteettinen kysymys muuttui konkretiaksi ja vaalikonevastaajista yli puolet käänsi takkinsa ja äänesti veroprosentin nostamista vastaan. Kaikki meriselitykset ovat turhia, sillä jokainen siinä salissa ollut tiesi sataprosenttisen vamasti sen, että nyt äänestetään joko-tai palvelut vs. verot. Takinkääntäjiä löytyi yli puoluerajojen, ainoastaan vihreiden ja vasemmiston valtuustoryhmät pitivät kokonaisuudessaan lupauksensa.
3) Paikallinen taso – Hämeenlinna: Toriparkki. Hyvin vastaava tilanne kuin verokysymys Hattulassa – joskin asia on vasta tulossa päätöksentekoon. Vaalikonevastaukset ovat joka tapauksessa kevyttä kamaa, kun asia ilmestyy oikeasti pöydälle. Kuntavaalien alla kokonaista kolme valtuutettua kertoi avoimesti kannattavansa toriparkkia. Jo nyt julkisuudessa puoltavia lausuntoja on esittänyt huomattavasti useampi ja ilman kristallipalloakin lienee selvää, että kun asiasta päätetään, niin takinkääntäjien määrä tulee olemaan murskaava. Ellei sitten asiassa keksitä jotain viime hetken pakoreittiä. Nyt en siis ota mitään kantaa itse hankkeeseen – ainoastaan siihen, miten valtuutettujen mieli on kahdessa vuodessa muuttunut.
Takinkääntämisestä puhuttaessa pitää luonnollisesti muistaa se, että kukaan ei voi välttyä siltä, että yksittäisten asioiden suhteen mielipide joskus muuttuu. Tilanteet ja olosuhteet elävät, uusia vaikuttavia tekijöitä ilmestyy… Itsekään en missään nimessä ole tässä suhteessa synnitön. Mielipiteen muuttumiselle pitää kuitenkin AINA pystyä esittämään perustelut. Lisäksi on asioita, joissa mielipide ei yksinkertaisesti voi muuttua. Niitä kutsutaan arvoiksi.
Katsotaanpa seuraavaksi totuutta silmiin. Sen paremmin minua kuin ketään muutakaan ei ole valittu päättämään yhteisistä asioista puhtaasti sen takia, että meitä pidettäisiin riittävän fiksuina ajattelemaan koko kunnan parasta. Pakko myöntää, että se olisi kyllä kieltämättä ihan mukava ajatus. 😀 No, jokainen valtuutettu toivottavasti ymmärtää, että asia ei ole todellisuudessa niin. Lopulliseen äänestyspäätökseen vaikuttavia tekijöitä on useita ja fiksuus voi toki olla yksi valintakriteeri. Huomattavasti tärkeämpiä tässä suhteessa ovat mielestäni kuitenkin arvot. Ennen vaaleja ehdokkaat nostavat eri tavoilla esille itselleen tärkeitä asioita. Äänestäjät peilaavat ehdokkaiden arvomaailmaa omaansa ja valitsevat sellaisen henkilön, jonka käsitykset yhteiskunnallisista asioista ovat riittävän lähellä ihmisen omia näkemyksiä.
Tässä kohden peliin pitäisi astua jonkinlainen kuluttajansuoja. Paino on jälleen sanalla pitäisi. Jos minä valitsen jonkun ehdokkaan hänen edustamiensa arvojen vuoksi, niin mielestäni minulla pitäisi olla oikeus vaatia häneltä myös seisomista noiden asioiden takana. Näinhän politiikka ei kuitenkaan tällä hetkellä toimi. Kuten antamani esimerkit osoittavat, vaaleja edeltävä puhe arvoista on puhdasta sanahelinää. Koulutus ja siihen panostaminen on mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Palveluista leikkaaminen on mitä suurimmassa määrin arvovalinta. Toriparkki nyt ei ehkä itsessään ole mikään “pahimman luokan” kiveen hakattu arvovalinta. Kuitenkin siinä vaiheessa tilanne muuttuu, jos ja kun mitään vaihtoehtoja ei ole vaadittu selvitettäväksi eli mielipiteen muuttumiselle ei ole mitään perusteita. Johdonmukaisuus on mitä suurimmassa määrin arvovalinta.
Ikävä kyllä se, että politiikassa minkäänlaista kuluttajansuojaa ei ole olemassa, on hyvin pitkälti itse aiheutettua. Tilanne ei muutu niin kauan kun takinkääntäjät ja katteettomien lupausten antajat tulevat vaaleista toiseen valituiksi. Miksi näin tapahtuu – se on itselleni täysi mysteeri. Kuten ylempänä totesin, niin oma näkemykseni asian suhteen on kristallinkirkas. Arvojen suhteen minun luottamustani ei voi yksikään poliitikko kahta kertaa rikkoa. Ja asia toki toimii myös toiseen suuntaan. Niin kauan kuin minä toimin politiikassa, niin kenenkään ei tarvitse pelätä arvomaailmani murenevan vaalipäivän jälkeen. Arvot ovat kaiken perusta ja politiikka ainoastaan väline, jolla yhteiskuntaa pyritään kehittämään arvojen määrittelemään suuntaan.
Tämä kirjoitus kääntyi nyt isolta osin arvokeskusteluksi, mutta toisaalta se on kai ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Konkreettisten arvojen – kuten koulutus ja heikommasta huolehtiminen – lisäksi on olemassa abstrakteja arvoja. Ainakin omasta mielestäni ne ovat vähintään yhtä tärkeitä elleivät tärkeämpiä kuin konkreettiset arvot. Itselleni tärkeimpiä abstrakteista arvoista ovat nimenomaan johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus.
PS. Olen tässä kirjoituksessa haukkunut jo koko lailla kaikkia muita puolueita, joten tasapuolisuuden nimissä haluan samassa yhteydessä nostaa esille pettymykseni myös itselleni läheisimpään puolueeseen eli vihreisiin. Oma oikeustajuni ei nimittäin pysty hyväksymään kaikkia tapoja, joilla piirijärjestö on kohdellut Hattulan vihreää valtuustoryhmää kuluneiden kahden vuoden aikana. Asian käsittely on kesken ja ainakaan toistaiseksi en aio ruotia yksityiskohtia julkisesti. Tulevaisuus tulee näyttämään kantaako puoluetta enemmän setelit vai selkäranka. Oikeudenmukaisuus on joka tapauksessa sellainen arvo, joka nousee itselläni puoluepolitiikan yläpuolelle. No, onneksi myös Hattulan sitoutumattomilla on vahvat perinteet kunnallisessa päätöksenteossa. 😉