Kansalaistottelemattomuus ja politiikka

Viimeisen viikon ajan koko kansakunnan huulilla on ollut lentokoneessa esitetty mielenilmaus. Koska Vihreät puolueena on tiukasti kohun keskiössä, ajattelin minäkin kertoa oman näkemykseni asiasta (vaikka en puolueen jäsen olekaan…).

Häiritsevää tässä Aino Pennanen -casessa on se, että normaali yhteiskuntavaikuttamiseen kuuluva ilmiö on väännetty ja käännetty täysin poliittiseksi lyömäaseeksi. Kyllä, kansalaistottelemattomuus on yksi demokraattiseen yhteiskuntaan kiinteästi liittyvä vaikutusmekanismi – riippumatta siitä pitääkö sitä hyväksyttävänä vai ei.

Toinen, vielä ikävämpi piirre asiassa on keskustelun totaalinen mustavalkoisuus. Kuten stand up -koomikkona tunnetuksi tullut Iikka Kivi värikkäin sanankääntein ilmaisi, tässä asiassa voit olla joko sitä mieltä, että “kyttä on natsipaska” tai sitten olet laillisuuden uljas ritari, jonka mielestä “kaikki laillisten päätösten kriitikot ovat yhteiskuntia aamupuuron kanssa syöviä anarkisteja”. Mitään välimuotoja ei tunnu olevan olemassa. (Kiven facebookpäivityksen voit lukea kokonaisuudessaan täältä – suosittelen lämpimästi).

 

Keskustelun mustavalkoisuutta ruokkii se, että lukuisat ihmiset ymmärtävät asioita väärin – osa tahattomasti ja osa ihan tahallaan. Merkittävimmät väärinymmärrykset koskevat termiä kansalaistottelemattomuus. Siksi laitan tähän alkuun näkyville Jyväskylän yliopiston tiivistetyn määritelmän kyseisestä termistä:

“Kansalaistottelemattomuuden ydin voidaan tiivistää seuraavalla tavalla: kyseessä on avoin ja julkisuushakuinen toiminta, jossa erityisesti moraalisin perustein rikotaan tietoisesti lakia tai lakiin perustuvaa määräystä tai päätöstä, tavoitteena korjata koettu epäoikeudenmukaisuus. Kansalaistottelemattomuuden voi nähdä viimeisenä mahdollisuutena vaikuttaa siihen, että epäoikeudenmukaiseksi koettua lakia tai käytäntöä muutetaan.”

Monille tuottaa vaikeuksia nähdä eroa kansalaistottelemattomuuden ja “normaalin”, tahallisen lainrikkomisen välillä. Näissä kahdessa on kuitenkin yksi merkittävä eroavaisuus. Yleensä lakia rikotaan tietoisesti sen takia, että sen koetaan tuottavan jotain etua itselle. Olkoon kyseessä sitten punaisia päin kävely, ylinopeus tai pankkiryöstö – tarkoituksena ei ole jäädä kiinni rikkomuksesta ja kärsiä rangaistusta vaan saavuttaa jonkinlaista hyötyä. Toki myös anarkismi ja yhteiskunnan säännöistä piittaamattomuus voivat toimia perusteena tahalliselle lainrikkomiselle, mutta silloin toiminta on yhtä lailla kaukana kansalaistottelemattomuuden määritelmästä.. Kansalaistottelemattomuudessa tähtäimessä ei ole millään tasolla oma etu tai rangaistuksen välttely. Pikemminkin päinvastoin. Siinä rikotaan lakia tietoisena siitä, että tempusta seuraa itselle ainoastaan ikävyyksiä. Tällaisesta tilanteesta on kyse esimerkiksi silloin kun päätetään totaalikieltäytyä asepalveluksesta. Yhteiskunnassa määritellyt säännöt ja lait eivät kohtaa omaa moraalia ja valinta kohdistuu mieluummin rangaistukseen.

Vastaava väärinymmärrys ilmenee siinä, että keskusteluissa nostetaan toistuvasti esille Pennasen (ja muiden) tietämättömyys kyseessä olleen palautettavan taustoista. Tämäkin asia pitäisi jälleen nähdä kansalaistottelemattomuuden kontekstissa. Jos ja kun protestin ensisijaisena tarkoituksena oli nostaa epäkohta yleisellä tasolla esille, ei yksittäisellä henkilöllä ja häneen liittyvillä yksityiskohdilla ole mainittavaa merkitystä.

 

Ymmärrän ihmisten tuohtumuksen siitä, että lentoliikennettä häiritään. Suomessa on totuttu rauhanomaisiin mielenilmauksiin ja siihen, että ne aiheuttavat hyvin vähän harmia sivullisille. Jos tämä protesti olisi suoritettu lentokentän sisätiloissa, se olisi ollut huomattavasti harmittomampi, mutta toisaalta asia ei olisi myöskään noussut otsikoihin. Kuten aiemmin esitetyssä kansalaistottelemattomuuden määritelmässä todetaan, kyseessä on julkisuushakuinen toiminta.

Syy, miksi asia on niin voimallisesti politisoitunut, on protestoijan tausta. Jos mielenilmauksen olisi esittänyt satunnainen opiskelija, tällaista poliittista kohua ei olisi missään tapauksessa syntynyt. Vihreiden lainsäädäntösihteeri on kuitenkin puoluepoliittinen henkilö, halusi hän sitä tai ei. Lisää bensaa liekkeihin heitti puheenjohtaja Touko Aalto puolustamalla tempausta heti tuoreeltaan. Aallon toimintaa en itse täysin allekirjoita. Protestin kohteena olevaa asiaa ja siihen liittyviä ongelmia voi ja pitää nostaa esille, mutta varsinaisen teon sympatiseeraamisessa ollaan hyvin harmaalla alueella. Siteeraan jälleen Jyväskylän yliopiston käsitesanastoa: “Kansalaistottelemattomuus kuuluu ei-parlamentaarisen poliittisen toiminnan muotojen joukkoon.”

Itse haluaisin unohtaa puoluekeskustelun ihan kokonaan ja keskittyä siihen, että tämän aiheen nouseminen julkiseen keskusteluun on hyvä asia. Turvapaikkaprosessin ongelmista ovat puhuneet monet eri asiantuntijatahot ja silti asiassa ei ole tehty minkäänlaisia korjaavia toimenpiteitä. Nyt julkisen paineen myötä jotain saattaa jopa tapahtua, kunhan keskustelu saadaan siirrettyä lain rikkomisesta itse protestin kohteena olleeseen asiaan. Ja tiedoksi niille, jotka lukevat rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole: Minä en ole sitä mieltä, että kaikki turvapaikanhakijat saavat vapaasti jäädä Suomeen. Luotan kuitenkin asiantuntijoiden näkemyksiin, joiden mukaan hakemusten käsittelyssä on ongelmia mm. tulkkaamisen suhteen. Lisäksi pitää luonnollisesti olla varmuus siitä, että ketään ei palauteta hengenvaaraan. Enkä kyllä rehellisyyden nimessä ymmärrä myöskään sitä, että reittilennolla huutavaa ihmistä pidetään nippusiteissä ja kontrolloidaan neljän miehen voimin. Siinä voi monella isällä ja äidillä olla kotona selittämistä pikkulapsille, miksi poliisisedät on pohjimmiltaan kivoja ihmisiä. Varmasti osa palautettavista heittäytyy hankaliksi, mutta jokin ”plan-B” tällaisiin tapauksiin on oltava.

 

Summa summarum, on täysin mahdollista, että tästä kaikesta seuraa vielä lopulta jotain positiivista. Siinä mielessä tempaus oli onnistunut. Tuollainen teko vaatii rohkeutta ja kunnioitan sitä, että joku pystyy toimimaan omatuntonsa ja moraalinsa ohjaamana noinkin poikkeuksellisella tavalla. Minä en kuitenkaan näe itseäni toimimassa vastaavalla tavalla enkä sen paremmin yllytä ketään muutakaan lakien rikkomiseen. Edes laajat protestit eivät itsessään tule koskaan korjaamaan yhtään epäkohtaa. Päätökset ja viranomaisten noudattamat lait määritellään aina eduskunnassa kansalaisten valitsemien edustajien toimesta. Siksi tärkeintä olisi, että kaikki asiasta välittävät ihmiset keskittyvät siihen, että tulevissa vaaleissa äänestetään sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka pyrkivät korjaamaan epäkohtia.