Lähtiessäni politiikkaan mukaan minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä millä tavalla ja kuinka paljon kuntalaiset kommunikoivat päättäjien kanssa. Itse otin ensimmäisen kerran yhteyttä minkään tason poliitikkoon vasta siinä vaiheessa, kun olin päättänyt lähteä mukaan kuntavaaleihin. Ensimmäisen vuoden perusteella valtaosa yhteydenotoista kohdistuu valtuuston ja hallituksen puheenjohtajiin sekä ”tuttuihin ja turvallisiin” päättäjiin, mutta tulee niitä tällaiselle noviisillekin jonkin verran. Ei kuitenkaan millään muotoa häiritsevän paljon – enemmänkin saa lähestyä. 🙂
Useimmat yhteydenotot sisältävät kritiikkiä jotain tiettyä asiaa tai toimintoa kohtaan ja se on täysin ymmärrettävää. Itsekin olen lähtenyt koko politiikkatouhuun mukaan tarkoituksenani nimenomaan pyrkiä korjaamaan havaittuja epäkohtia. Toivoisin kuitenkin, että päättäjänä en olisi se “viimeinen oljenkorsi”, johon tartutaan vasta sitten kun asiat ovat täydellisessä umpisolmussa ja v-käyrä aivan tapissa. Karu fakta on se, että päätöksentekoprosessit vievät aikaa ja siksi monia ongelmia on mahdotonta ratkaista sormia napsauttamalla tässä ja nyt. Vaikka jokin epäkohta olisi täysin ilmeinen ja kaikki olisivat yhtä mieltä asiaan puuttumisesta, niin silti tie ratkaisun luokse saattaa olla pitkä ja kivinen.
Hyvänä esimerkkinä päätöksenteon kankeudesta mainittakoon bussiliikenteen kulkeminen tai tällä hetkellä paremminkin kulkemattomuus Katinalan kautta. Luultavasti koko lailla kaikki hattulalaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat mieltä, että paikallisliikenteen linja-autojen pitäisi kulkea Pälkäneentien sijasta Katinalantietä pitkin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että Hattula ja hattulalaiset päättäjät eivät pysty päättämään tätä asiaa itse. Kyse on seudullisesta joukkoliikenteestä ja päätökset tehdään ylikunnallisessa joukkoliikennejaostossa. No – asiaa on luonnollisesti yritetty saada sinne käsiteltäväksi. Tämän hetken tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että Hattulassa pitäisi ensin tehdä jonkinlainen virallinen toimielimen “päätös” asiasta ja vasta sen perusteella muutos voidaan ylipäätään ottaa käsiteltäväksi varsinaisessa linjojen reiteistä päättävässä yksikössä. Huoh.
Bussiongelma oli aika äärimmäinen esimerkki, mutta se kuvastaa hyvin sitä, kuinka pieniltä tuntuvat muutokset ja parannukset voivat pahimmillaan viedä kuukausia tai jopa lähemmäs vuoden. Jopa silloin, kun asiasta vallitsee yhteinen tahtotila. Kaikenlainen byrokratian kankeus on yksi asia, jota pitäisi ehdottomasti pyrkiä parantamaan. Päätösten venyminen ei ole kenenkään etu.
Paltaanpa sitten taas itse aiheeseen. 😀 Eli siis minä ainakin toivoisin, että ongelman tai epäkohdan ilmentyessä kuntalaiset eivät jäisi puremaan hammasta, vaan ottaisivat välittömästi johonkin tahoon yhteyttä. Ei ole millään tavalla vaarallista, vaikka joku muukin olisi saman asian tiimoilta jo lähestynyt. Pikemminkin päinvastoin. Jos moni ihminen törmää samaan epäkohtaan, niin asia on todennäköisesti sellainen, että se vaatii lähempää tarkastelua. Ensimmäisen yhteydenoton ei kuitenkaan välttämättä aina kannata kohdistua luottamushenkilöihin. Monet asiat ovat sellaisia, jotka kuuluvat virkamiesten suoran päätäntävallan alaisuuteen ja siksi se on helpoin ja nopein tapa ratkaista ongelmia. Jos yhteydenotto virkamieheen ei kuitenkaan tuota tulosta tai vastaanotto on ehdottoman kielteinen tai muuten asiaton, niin seuraava toimenpide voisi sitten olla kääntyminen luottamushenkilön (tai -henkilöiden) puoleen. Niin ja toki osa asioista on myös sellaisia, että päätäntävalta on automaattisesti luottamushenkilöillä ja siten virkamieskoneiston käyttäminen ensimmäisenä portaana on aika lailla turhaa. Esimerkkinä tällaisesta voisi toimia vaikkapa taannoinen case Ahoranta.
Itsestään selvää on toki myös se, että kaikissa asioissa kaikkia ei voida mitenkään miellyttää. Ei ole olemassa sellaista toivomuskaivoa, joka pystyisi poistamaan kaikki kuntalaisten ongelmat ja epäkohdat. Etenkin kun muistetaan, että toisen ongelma saattaa olla toisen optimitilanne. Aina kannattaa kuitenkin yrittää ja ainakin itse suhtaudun asiallisesti kaikkiin asiallisesti esitettyihin epäkohtiin. Toivoisin kuitenkin, että asioissa otettaisiin yhteyttä ihan nimellä varustettuna. Olen työni puolesta tottunut kommunikoimaan ihmisten kanssa ja kunnioitan luonnollisesti myös ihmisten yksityisyyttä. Monesti yhteydenotoissa kuitenkin on kyse asioista, jotka saattavat vaatia lisätaustoitusta ja tarkentavia lisäkysymyksiä. Tästä syystä nimetön yhteydenotto ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiota.
Idea tämän kommunikointiteeman esille nostamiseen tuli nimenomaan siitä syystä, että sain tässä taannoin postitse ruskean kirjekuoren, joka sisälsi nimettömän yhteydenoton. Asian esitystapa oli hieman kärkäs (…ja siksi ymmärrän anonymiteetin taakse piiloutumisen. 😀 ) Kyseessä oli kuitenkin ihan todellinen epäkohta ja olisin mieluusti keskustellut aiheesta tarkemminkin. Lähettäjällä oli selkeästi yksityiskohtaista tietoa asiaan liittyen ja oma kokemuspohjani kyseisestä aihepiiristä on hyvin vaatimaton. Tai ainakin oli, tällä tavalla toki se omakin tieto lisääntyy. No, yhtä kaikki – jos kirjeen lähettäjä sattuu tämän lukemaan – niin todettakoon, että nimettömyydestä huolimatta asiaa on viety eteenpäin ja se sai myös hyvin myönteisen vastaanoton. Parannusta tuskin nähdään heti tänään tai huomenna, koska siihen liittyy pieniä mutkia (ja sieltä löytyy ehkä myös syy, miksi epäkohta on päässyt ylipäätään syntymään). Joka tapauksessa uskon ja toivon, että asiaan puututaan jollakin tavalla vielä tämän vuoden aikana.
Ollaan yhteyksissä! 🙂