Päätös politiikkaan mukaan lähtemisestä on kypsynyt – ammatinvalinnan tavoin – kaikessa hiljaisuudessa oman pään sisällä. Mitään yksittäistä ahaa-elämystä en ole missään vaiheessa kokenut. Ehkä sitä on vähitellen kasvanut aikuisemmaksi ja alkanut miettiä yhteiskuntaa hieman laajemmin kuin oman itsensä näkökulmasta. Samalla sitä on alkanut ymmärtää, kuinka järjettömiä ja huonosti perusteltuja päätöksiä politiikassa tehdään. Niin kuntatasolla kuin valtakunnallisesti. Yksi esimerkki voisi olla tämä hallituksen kaavailema moottoripyörä- ja venevero. Ensin käytetään paljon aikaa ja resursseja valmistelutyöhön ja sitten kun laki pitäisi nuijia läpi, niin siinä vaiheessa joku rupeaa tekemään käytännön laskelmia. Kappas – havaitaankin, että viivan alle ei jää yhtään mitään. Kyllä tässä tulee väkisinkin sellainen facepalm-olo. Nii-in, olisiko kenties sittenkin pitänyt tehdä kannattavuuslaskelma jo heti ensimmäisessä vaiheessa, jolloin nämäkin resurssit olisi voitu kohdentaa johonkin hyödylliseen.
Ensimmäiset varovaiset askeleeni politiikan saralla otin viime syksynä, kun aloin kritisoimaan paikallista koulutuspolitiikkaa julkisesti facebookissa. Jo silloin sain pari yhteydenottoa tuleviin kunnallisvaaleihin liittyen. Viimeinen niitti oman ehdokkuuteni suhteen oli ammattijärjestön paikallisyhdistyksen esittämä kysymys mahdollisesta ehdokkaaksi ryhtymisestä. Olin pyöritellyt asiaa päässäni jo muutenkin ja nyt sain vielä ulkopuolista tukea ajatukselle. That is it. Kunnallisvaaliehdokkuus oli päätetty.
Seuraavaksi oli päätettävä puolue, jonka ideologian takana aikoisin seistä. Paikallispoliittisesti hyviä ajatuksia löytyy valtaosalla puolueista, mutta niiden toteuttaminen on sitten toki kokonaan toinen asia… Anyway, halusin asettua ehdolle sellaisen puolueen listoilla, jonka kohdalla ostan omakseni myös valtakunnalliset tavoitteet edes suurilta osin.
Läpi nuoruuteni olen ollut enemmän ja vähemmän oikeistopuolueiden kannattaja. Nykyhallitus on kuitenkin saanut silmäni aukeamaan. Järkyttävää suhmurointia ja oman edun tavoittelua päätöksestä toiseen. Eikö tässä pitäisi rakentaa yhteistyössä toimivaa Suomea? Ja bonuksena vielä se kaikista oksettavin tempaus. Ennen vaaleja annetut koulutuslupaukset oikein kylttien ja valokuvien kera. Minun mielestäni kyseessä on yksi Suomen poliittisen historian pahimmista takinkäännöistä. Toki kannattaa muistaa, että oma tietämykseni Suomen poliittisesta historiasta on aika rajoittunut… 😉 No, joka tapauksessa voin luvata, että tämä äänestäjä ei pääse siitä yli koko elinaikanaan.
Kuten aluksi totesin, ikävuosien karttuessa yhteiskuntaa ja koko maailmaa on alkanut katsoa uudella tavalla. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin itsellä. Lisäksi jälkikasvun myötä katse on kääntynyt yhä vahvemmin myös tuleviin sukupolviin. Tätä taustaa vasten Vihreät on mielestäni aika looginen valinta. Näiden(kin) vaalien kärkiteemoja ovat koulutus, ympäristö ja tasa-arvo. Pakko on toki myöntää, että ihan kaikista Vihreiden “virallisista” linjauksista en ole samaa mieltä. Muun muassa ydinvoimaa pidän nykyteknologian mukaisissa laitoksissa täysin turvallisena energiamuotona. Toki uusiutuvat energialähteet ovat monessa mielessä vielä parempia vaihtoehtoja, mutta…
Ei nyt tehdä tästä kuitenkaan mitään energiaselvitystä eikä myöskään Vihreiden tavoiteohjelman ruodintaa, vaan todetaan ainoastaan, että loppujen lopuksi löysin suhteellisen kivuttomasti oman paikkani Suomen poliittisessa kentässä. Vihreään väriin päin olen siis vahvasti kallellaan, mutta en ole kuitenkaan puolueen jäsen (ainakaan vielä). Toisin sanoen olen näissä vaaleissa vihreiden listalla, mutta sitoutumattomana ehdokkaana. Näin pääsen toteuttamaan omaa arvomaailmaani mahdollisimman vapaasti.
PS. Suosittelen tutustumaan osoitteeseen viite.org. Vihreät on muutakin kuin vihervasemmistolaisia kukkahattutätihippejä. 😀 😀 😀